tag:blogger.com,1999:blog-2162799918631025364.post1624183452476300982..comments2024-03-26T09:28:35.447+02:00Comments on Unilaakson Turinat: NirvanaLauri Starkhttp://www.blogger.com/profile/02748366350796622609noreply@blogger.comBlogger2125tag:blogger.com,1999:blog-2162799918631025364.post-35214694921150999162015-04-08T18:40:35.084+03:002015-04-08T18:40:35.084+03:00Tervehdys Jefferson ja kiitos kommentistasi. Sori,...Tervehdys Jefferson ja kiitos kommentistasi. Sori, että vastaamisessa kesti, pidin vähän taukoa blogista.<br /><br />Olet siis tässä suhteessa 180 astetta toiseen suuntaan kuin minä. En tosin ole aamuisin melankolinen, mutta väsynyt tai puuduksissa saatan olla riippuen unen määrästäni. Tämä aamun ilmiö, jossa edellisen yön innostus tai hyvä idea muuttuu huonoksi, taas tulee tai on joskus tulematta. Onko sillä jotain tekemistä unen kanssa, kun aivot resrtoituvat? Vaikea sanoa. Toisinaan käy niinkin, että innostus kantaa aamuun asti ja herään samoissa fiiliksissä ja voin jatkaa siitä mihin jäin.<br /><br />Sinulla on se ero, että tunnelmanvaihdos tapahtuu sinun ollessasi tajuissasi. Itselläni siis unen jälkeen. Mielialahäiriöstä tuskin on kyse, koska minullakin mieliala voi vaihdella suuresti saman päivän aikana. Ei ole mahdotonta, että edellisen hetken raivo muuttuu hilpeydeksi tai tulee itku pitkästä ilosta. Tällaiset vaihtelut eivät tosin noudata mitään kaavaa.<br /><br />Sentimentaalinen olen ollut minäkin aina, mutta nuorempana halveksin sitä tietoisesti. Näin vanhuuden koittaessa olen tullut höpsömmäksi ja pehmeämmäksi.Lauri Starkhttps://www.blogger.com/profile/02748366350796622609noreply@blogger.comtag:blogger.com,1999:blog-2162799918631025364.post-23732646411529326972015-04-06T21:43:54.277+03:002015-04-06T21:43:54.277+03:00Hassua, joskus tuntuu kuin lukisin omaa tekstiäni ...Hassua, joskus tuntuu kuin lukisin omaa tekstiäni pienillä (tai no joskus melko suurillakin) eroilla itseeni tai mielenmaisemaani. <br /><br />Minulla melankolia ajautuu lähes poikkeuksetta iltaan. Pidän aamupäivistä ja aamuista (mutta työt ovat vieneet senkin ilon) jolloin kirjoitusta tuntui aina syntyvän helpoiten (kirjoitteluun taipuvuisuutta kun on). Kirjoituksissa aamulla saatoin kirjailla vaikka minkälaisia optimismin ja ilon täyttämiä tekstiä joita sitten illalla pohdiskelin sohvalla nolona ja melankoliaan vaipuneena. <br /><br />Kaiho ja melankolia ovat minulla suurimmillaan juurikin illalla, jolloin maailma näyttää kaikkein synkimmältä.... Aamulla taas olen jonkinasteista intoa täynnä ja kenties jopa toivekkuutta (olen joskus ajatellut, että onkohan tämänkaltainen vaihteluväli kovinkaan normaalia, vai onko kyseessä jonkinlainen mielialahäiriö).<br /><br />Sentimentaalisuudesta sen verran, että olen itse muuntunut yhä enemmän tunteellisemmaksi kaveriksi. Olen toki ollut sitä aina, mutta nykyisin jopa häiritsevissä määrin (niin että se käy raskaaksi). Minulle aamu ja ilta ovat enemmän toivon ja epätoivon välistä taistelua: aamun toivo ja illan epätoivo. Mainitsemassani kirjoittelussa se näkyykin melko radikaalina erona.Jefferson Smithhttps://www.blogger.com/profile/12388857783488792421noreply@blogger.com