Italialainen mestarikapellimestari Claudio Abbado joutui samaan tilanteseen samassa tehtävässä von Karajanin jälkeen, taisi olla jo seuraavana vuonna:
kun ensimmäinen "Patipaukuti-paukuti-hahhahhaa" kajahti ilmoille, alkoi totta kai taas kerran joku paroni zum Teufel im Himmel paukuttaa ennenaikaisesti hiivalimpun kokoisia kämmeniään ja kaikki tietysti yhtyivät touhuun.
Abbado käännähti yleisöön päin välimerellisellä temperamentillaan näyttäen vasemmalla kädellään vuoronperään shhh!-merkkiä ja viuhtoen poikittain seis-merkkiä. Puikkokäsi löi tahtia bändille.
Kun tuli kättenpaukutuksen aika, Abbado kääntyi yleisön puoleen leveästi hymyillen ja kohotti vasemman kätensä lennokkaasti kattoa kohti kämmen ylöspäin! Hän luotti yleisöön sen verran enemmän kuin Herbert, ettei jatkanut tahdinlyöntiä sinne vaan luotti heidän pysyvän kompissa.
Hänen elekielensäkin oli aavistuksen verran laajempaa kuin Karajanin, jota aikoinaan pidettiin taiteenlajinsa maailmanhuippuna. Varsin pienillä eleillä hän tosiaan sai bändin soittamaan juuri eikä melkein, ja yleisöllekin riitti vielä oma annoksensa.
Keikka oli siis Uudenvuodenpäivän 1988 konsertti Wienissä, eikä yleisö ollut edellisvuodesta oppinut, milloin voi alkaa paukuttaa kämmeniä. – Aika vain oli kullannut muistot; ei se ollutkaan niin dramaattista kuin muistin olleen 33 vuotta sitten.
Tätä se on kun tulee vanhaksi enkä ole edes vielä vanha.
Onhan tuo Radetzky-marssi sinänsä perinteikäs ja pompöösi, mutta itse en siitä erityisemmin perusta, se kun tuon poljentonsa takia jää helposti soimaan ns. pipodiskoon... Sama pätee myös siihen posetiivilla soitettuun ns. pellehermanniversioon.
Melodia on kyllä enemmän kuin tarttuva ja siihen päälle posetiivi saa sen kuulostamaan lällättelyltä. Mutta voiko posetiivilla ylipäänsä soittaa mitään vakavissaan?
Tästä kappaleesta on aina piirtynyt mieleen kohtaus Kaurismäki-henkisestä film noir -elokuvasta:
antisankari tarpoo suurkaupungin yössä rankkasateen langetessa niskaan ja valuessa trenssiä pitkin maihareiden kautta viemäriin. Kadunkulmaa lähestyessään hän alkaa kuulla hiljalleen voimistuvaa musiikkia.
Kulman takana hän näkee posetiivarin pyörittämässä konettaan yksin ei-kenellekään. Antisankari pysähtyy hänen eteensä ja katsoo häntä raskaan mietteliäästi. Posetiivari vastaa samanlaisella katseella kampeaan pyörittäen.
He seisovat hetken vastatusten sanomatta mitään, veden ryöpytessä heidän päälleen ja ympärilleen. Sitten antisankari jatkaa paarustustaan halki Sin Cityn yön. Musiikki hänen takanaan hiljenee tasaisesti lakaten lopulta kuulumasta hänen kääntyessään seuraavasta kulmasta.
No joo, riippuu siis siitäkin mitä vehkeellä soittaa. Kyseinen instrumentti on ilmeisen rajoittunut, mutta mielikuvitus avaa väyliä mihin tahansa, kuten Doomin pelaamiseen leivänpaahtimilla.
tässäkin jotakin https://unilaakso.blogspot.com/2021/09/radetzky-marssi.html
VastaaPoista-jpt-
Italialainen mestarikapellimestari Claudio Abbado joutui samaan tilanteseen samassa tehtävässä von Karajanin jälkeen, taisi olla jo seuraavana vuonna:
VastaaPoistakun ensimmäinen "Patipaukuti-paukuti-hahhahhaa" kajahti ilmoille, alkoi totta kai taas kerran joku paroni zum Teufel im Himmel paukuttaa ennenaikaisesti hiivalimpun kokoisia kämmeniään ja kaikki tietysti yhtyivät touhuun.
Abbado käännähti yleisöön päin välimerellisellä temperamentillaan näyttäen vasemmalla kädellään vuoronperään shhh!-merkkiä ja viuhtoen poikittain seis-merkkiä. Puikkokäsi löi tahtia bändille.
Kun tuli kättenpaukutuksen aika, Abbado kääntyi yleisön puoleen leveästi hymyillen ja kohotti vasemman kätensä lennokkaasti kattoa kohti kämmen ylöspäin! Hän luotti yleisöön sen verran enemmän kuin Herbert, ettei jatkanut tahdinlyöntiä sinne vaan luotti heidän pysyvän kompissa.
Hänen elekielensäkin oli aavistuksen verran laajempaa kuin Karajanin, jota aikoinaan pidettiin taiteenlajinsa maailmanhuippuna.
Varsin pienillä eleillä hän tosiaan sai bändin soittamaan juuri eikä melkein, ja yleisöllekin riitti vielä oma annoksensa.
Ehtoota.
VastaaPoistajpt: tuliko kenties väärä linkki?
QK: hauska tarina, mahtaako nimenomaisesta esityksestä löytyä videota?
No mutta johan nyt toki:
VastaaPoistahttps://www.youtube.com/watch?v=YQlFhOAoA-A
action alkaa kohdasta 1:09:50.
Keikka oli siis Uudenvuodenpäivän 1988 konsertti Wienissä, eikä yleisö ollut edellisvuodesta oppinut, milloin voi alkaa paukuttaa kämmeniä. – Aika vain oli kullannut muistot;
ei se ollutkaan niin dramaattista kuin muistin olleen 33 vuotta sitten.
Tätä se on kun tulee vanhaksi enkä ole edes vielä vanha.
Siinä selvästi kaveri, joka nauttii työstään!
VastaaPoistaOnhan tuo Radetzky-marssi sinänsä perinteikäs ja pompöösi, mutta itse en siitä erityisemmin perusta, se kun tuon poljentonsa takia jää helposti soimaan ns. pipodiskoon... Sama pätee myös siihen posetiivilla soitettuun ns. pellehermanniversioon.
VastaaPoista-J.Edgar-
Iltaa.
VastaaPoistaMelodia on kyllä enemmän kuin tarttuva ja siihen päälle posetiivi saa sen kuulostamaan lällättelyltä. Mutta voiko posetiivilla ylipäänsä soittaa mitään vakavissaan?
Olisiko tämä lähinnä:
VastaaPoistahttps://www.youtube.com/watch?v=hCkGLY-Arhk
Tästä kappaleesta on aina piirtynyt mieleen kohtaus Kaurismäki-henkisestä film noir -elokuvasta:
antisankari tarpoo suurkaupungin yössä rankkasateen langetessa niskaan ja valuessa trenssiä pitkin maihareiden kautta viemäriin. Kadunkulmaa lähestyessään hän alkaa kuulla hiljalleen voimistuvaa musiikkia.
Kulman takana hän näkee posetiivarin pyörittämässä konettaan yksin ei-kenellekään. Antisankari pysähtyy hänen eteensä ja katsoo häntä raskaan mietteliäästi. Posetiivari vastaa samanlaisella katseella kampeaan pyörittäen.
He seisovat hetken vastatusten sanomatta mitään, veden ryöpytessä heidän päälleen ja ympärilleen. Sitten antisankari jatkaa paarustustaan halki Sin Cityn yön. Musiikki hänen takanaan hiljenee tasaisesti lakaten lopulta kuulumasta hänen kääntyessään seuraavasta kulmasta.
No joo, riippuu siis siitäkin mitä vehkeellä soittaa. Kyseinen instrumentti on ilmeisen rajoittunut, mutta mielikuvitus avaa väyliä mihin tahansa, kuten Doomin pelaamiseen leivänpaahtimilla.
VastaaPoistaJoo taisipa tulla
VastaaPoistaTätä piti https://www.youtube.com/watch?v=DZ_NImYJke0
Yhdelnalista tapaa saada klassisen musiikin esittäminen mielenkiitosemmmaksi
-jpt-
Ach, tietysti. Pienoinen klassikko, etten sanoisi.
VastaaPoistaOn tämiki oikeataan hieno
VastaaPoistahttps://www.youtube.com/watch?v=XPi1hf618Xw
-jpt-
Visuaalisuuteen painottaminen oli paikallaan, sillä kyseessähän oli elokuvamusiikki, mutta laskettakoon se samaan sarjaan klassisen kanssa.
VastaaPoistaJa kun sinfoniabändi on hyvin treenattu, sitähän johtaa vaikka yhdellä kädellä.
Ehtoota.
VastaaPoistajpt: pontevaa!
QK: jos olisi jazzorkesteri, niin voisi johtaa vaikka kännissä. Virheet voi kuitata improvisaatioina ja temmon heittelyt progena.