Helmikuussa pohdiskelin täällä ja Sarastuksenkin sivuilla juutalaiskysymystä ja koko aiheen mielekkyyttä. Yleinen viestini oli, että juutalaisia on syytä epäillä. Vältin samalla paranoidiset sudenkuopat, joihin kuka tahansa aihetta tonkiva tökkää jalkansa jossain vaiheessa. Tekstini oli kuitenkin tietyiltä osin heikko, en perehtynyt aiheeseen riittävästi. Näiltä osin esseestä tuli mielipidettä ilmaiseva rykäisy pohdiskelevamman analyysin sijasta.
Esimerkiksi oletin juutalaisten menestyksen perustuvan isoilta osin heidän poikkeuksellisen korkealle älykkyydelleen. Tarkkoja lukuja en siteerannut, mutta mielessäni väikkyi myyttinen ÄO-lukema 115; myyttinen, sillä Vox Day tekee blogissaan selvää tästä luvusta. Olin törmännyt siihen muutamissa yhteyksissä ja ottanut sen itsestäänselvyytenä, joka nyt osoittautui karkeaksi virhetulkinnaksi. Kyseessä olevan tutkimuksen otoskoko oli liian pieni ja rajattu, että se voisi olla edustava otos amerikanjuutalaisista. Lisäksi siihen liittyy huvittava sivujuonne: israelilaisten keskimääräinen älykkyys on 95 ja jotta aškenasijuutalaisten älykkyys voisi olla 115, ei-aškenasijuutalaisten älykkyyden tulisi olla matalampi kuin afroamerikkalaisilla.
Tämä johtaa meidät siis kysymään uudelleen, mistä juutalaisten menestys johtuu? Älykkyydellä eittämättä on tekemistä asian kanssa, mutta tuo älykkyys ei ole ratkaisevasti eurooppalaista korkeampi. Näin ollen tekijät näyttävät pelkistyvän siihen, että juutalaiset toimivat alhaisen luottamuksen heimona korkean luottamuken yhteiskunnissa. Yksinkertaisemmin ilmaistuna he ovat kepuloineet euroopalaisten hyvän tahdon kustannuksella ja ajaneet etnisiä intressejään häikäilemättä. Kun viekkaus yhtyy nepotismiin, tuloksena näyttää olevan vallansiirto enemmistöltä vähemmistölle. Hämmennän kuitenkin soppaa esittämällä seuraavan kysymyksen: mistä johtuu juutalaisen vähemmistön menestys myös Ottomaanien valtakunnassa ja myöhemmässä Turkissa? Islamilaiset maat ovat myös matalan luottamuksen yhteiskuntia, minkä voisi olettaa hankaloittavan juutalaisten menestystä. Ovatko he sittenkin poikkeuksellisen älykkäitä vai turkkilaiset poikkeuksellisen hölmöjä?
...
Alkuperäisen esseeni loppukaneetista pidän näiltä osin kiinni: Suomessa ei ole mitään juutalaiskysymystä. Heitä on liian vähän ja heidän vaikutusvaltansa nähdäkseni triviaalia. Mutta entä Eurooppa, voinko sivuuttaa heidät yhtä huoletta? Kaikkiaan juutalaisia on maanosassamme liki puolitoista miljoonaa, joista yksin Ranskassa noin kolmasosa. Sivuutin heidän vaikutuksensa asiaa ajattelematta ja siihen perehtymättä, mikä tekee loppukaneetistani vain laiskan ruikkauksen. Tätä kirjoittaessa en ole sen viisaampi, mutta kenties asia vaatisi huolellisempaa nuuskimista. Juonivatko Euroopan juutalaiset ja jos, niin kuinka kierosti?
...
Vox Day teki myös huomion, joka ansaitsisi enemmän pohdintaa. Missä määrin kiinalaiset ovat tekemässä sitä, mitä juutalaiset aiemmin. Puhumme nyt Amerikan Yhdysvalloista, missä kiinalainen vähemmistö käyttää kyynärpäitään yhä kiivaammin ja kiivaammin. Aivan kuten juutalaiset, he toimivat nepotistisena kansana korkean luottamuksen yhteiskunnassa. He käyttävät valkoisten hyväuskoisuutta hyväkseen ja siinä sivussa ovat syrjäyttämässä jopa juutalaisia. Näin siis, jos on kuulopuheita uskominen. Huomautan, että nämä ovat imperssioitani eivätkä niinkään loppuun asti ajateltuja päätelmiä. Mutta mikäli ne pitävät paikkansa, juutalaisten aika menestyneimpänä vähemmistönä (ainakin USA:ssa) näyttää olevan ohitse.
13 kommenttia:
Oletko lukenut Kevin B. McDonaldin teoksia, Kritiikin kulttuuria tai muita? Niissä käsitellään teemaa mielestäni ansiokkaasti. Netistä löytyy ilmaisena. Teos myös painottaa, että vaikka kirjassa kuvatut juutalaisten älylliset liikkeet olivat merkittäviltä osin juutalaisia, ei juutalaisten enmmistön tarvinnut kannattaa niiden ajatuksia. Olen viime aikoina lukenut PTSDA:ta (People That Shall Dwell Alone), jossa esitellään juutalaisen kulttuurin eugeenisia piirteitä. Mishnahin ja Talmudin osaamisen McDonald näkee ikään kuin älykkyyden Veblenin hyödykkeenä, juutalaiseen kulttuuriin kuului omien lakiteoksien ja niihin liittyvän debatin opiskelu, mitkä eivät ehkä sinänsä ole hyödyllisiä taitoja, mutta vaativat verbaalista älykkyyttä. Oppineisuuden arvostus jopa varallisuuden kustannuksella (tosin usein nämä kulkivat käsi kädessä) johti eugeeniseen pariutumiseen. Samaan aikaan vähemmän oppineisiin juutalaisiin suhtauduttiin väheksyen ja jopa lähes ulkoryhmänä.
Selektion kohteena vaikuttaisi siis olevan pääosin verbaalinen älykkyys, ei niinkään visuospatiaalinen "insinööriälykkyys".
Eräs vanha teoria on antisemitismi älykkyyden nostajana, mutta tämän kohdalla voi kysyä miten vainot valikoivat? Onko aina niin, että älykkäin selviää, vai päätyvätkö nämä juuri menestyksensä takia kohteiksi?
Kun taas antisemitismi kasvoi niin voimakkaaksi, että juutalaisten sosiaalinen nousu ja pääsy älyllisiin ammatteihin kuten pankki-alalle ja bisnekseen hankaloitui/estyi, juutalaisten syntyvyys kasvoi ja koulutuksen arvostus väheni. Eli antisemitismi voisi siis epäsuorasti torjua eugeniikkaa. Eli siirryttiin eri tyyppiseen evoluutiostrategiaan. Kun taas mahdollisuuksia löytyy, juutalaiset tyypillisesti omaksuvat alhaisemman syntyvyyden ja korkean panostuksen jälkeläisiin (esim. juutalaisäidin stereotyyppi). Esimerkkinä tästä itä-Euroopasta USA:an muuttaneet juutalaiset muuttivat tapansa sosiaalisen nousun mahdollisuuksien myötä suhteellisen nopeasti.
Mainitsemassasi Ottomaanien valtakunnassa sen laajenemisen aikoihin oli hallinnolla tarve välimiesvähemmistölle, juutalaisethan ovat siihen rooliin hyvin sopivia toisaalta älykkyyden ja toisaalta ulkopuolisuutensa tähden (eivät kerää paikallisia sympatioita, eivät silloin voi esim. kerätä voimaa kapinointiin samalla tavalla kuin joku lääninherra, joka olisi samaa uskontoa ja etnistä ryhmää kuin paikalliset). Ajan kuluessa kuitenkin antisemitismi nousi ja juutalaisten asema alkoi heiketä myös Ottomaanien valtakunnassa.
Israelin osalta mietityttää, onko maahan muuttamiseen millainen valikointi. Tällä tarkoitan sitä, että olisiko älykkäämmillä juutalaisilla vähemmän halua/tarvetta muuttaa Israeliin, joka tarjoaa tehtäviä laajemmalla skaalalla kuin mihin juutalaiset ovat perinteisemmin vähemmistönä sopeutuneet. Että onko alemman älykkyyden juutalaisilla taas enemmän tarvetta olla "etnovaltiossa" omiensa keskellä? Tämä on vain hypoteesi.
Kiinalaisten kohdalla yhdistyy voimakas valtio ja sitten tämä vähemmistöstrategia. Ja tuntuu, että valtavirta on täysin unessa Kiinan nousun suhteen, meillä vain hoetaan Venäjää uhkana mediassa ja USA jumittaa lähi-Idässä ja Venäjän kanssa. Halla-ahokin kommentoi tuota kaksoistandardia taannoin.
Iltaa Curufin.
Tulipas paljon asiaa, mutta hyvää asiaa. En olisikaan tullut kaikkea tuota ajatelleeksi. McDonald on hämärästi tuttu nimi, mutta teoksiaan en ole lukenut.
Selektion kohteena vaikuttaisi siis olevan pääosin verbaalinen älykkyys, ei niinkään visuospatiaalinen "insinööriälykkyys".
Kulttuuri on siis varmasti yksi tekijä taustalla. Perimä vaikuttaa kulttuuriin ja toisinpäin. Ortodoksijuutalaisuus on kuin uskonnoksi artikuloitua neuroosia ja perstuntumalta väitän, että juutalaiset kärsivät pakko-oireisesta häiriöstä keskimääräistä enemmän. Koulutuksen ja lukeneisuuden (yli)arvostus tuottaa pakkomielteisyyttä, joka tuottaa lisää lukeneisuutta. Ei ihme, että osaavat jallittaa niin hyvin kun on sana hallussa.
Joka tapauksessa verbaalinen älykkyys ei ole sama kuin keskimääräinen älykkyys, joka siis juutalaisilla näyttäisi olevan samaa tasoa tai vain hieman korkeampi kuin valkoisilla.
Eli siirryttiin eri tyyppiseen evoluutiostrategiaan.
Tämä on yksi tapa ajatella asiaa, eli selviytymissrategiana. Vähemmistön ja enemmistön suhde on vuorovaikutusta ja siis kaksisuuntainen tie. Mitä enemmistö tekee, vaikuttaa vähemmistöön ja päinvastoin. Antisemitistit keskittyvät jälkimmäiseen, korostaen juutalaisten kieroutta ja salaliittotaipumuksia. Filosemiitit taikka juutalaiset itse taas esittänevät tilanteen saneltuna, ettei juutalaisilla olisi ollut vaihtoehtoa. Totuus lienee jossain välissä, vikaa on ollut vähän kaikissa (poislukien holokaustin kaltaiset hulluudet).
Israelin osalta mietityttää, onko maahan muuttamiseen millainen valikointi.
Vaikea sanoa tästä. Olen sellaista kuitenkin lukenut, etteivät Israelin juutalaiset välttämättä arvosta diasporajuutalaisia. Israelilaiset ovat keskimäärin nationalistisia ja saattavat katsoa merentakaisia, mokuttavia heimoveljiään kieroon.
Kiinalaisten kohdalla yhdistyy voimakas valtio ja sitten tämä vähemmistöstrategia.
Tosiaan, varmasti lienee myös valtiolla sormensa pelissä. Tässä mielessä pelaavat samaa peliä kuin ryssät, jotka "suojelevat" vähemmistöjään naapurimaissa.
Teos myös painottaa, että vaikka kirjassa kuvatut juutalaisten älylliset liikkeet olivat merkittäviltä osin juutalaisia, ei juutalaisten enmmistön tarvinnut kannattaa niiden ajatuksia.
Tämä lienee vaikein asia, kun puhutaan juutalaisista ja heidän vallastaan. Keillä siis sitä valtaa on, jos esimerkiksi noin 11 % maailman miljardööreistä on juutalaisia. Miljardöörejä ei ole kuin puolisentoista tuhatta, joten ei se kerro juutalaisista 15 miljoonan kokonaisuutena vielä paljon.
Vau. Luulin, että olen ainoa, jolla olisi kulkusia kirjoittaa tästä aiheesta pelkäämättä leimautuvansa lopuksi ikäänsä nasseksi. Hienoa olla väärässä; hatunnosto.
Hilaire Bellocin kirja aiheesta avaa kysymystä hyvin ja osoittaa myös aiheen olevan relevantti myös niille, joilla ei ole intohimoa hakaristilippujen keräilyyn.
Suomessa on siltä osin juutalaiskysymys kuin olemme länsimaissa viimeisen sadan vuoden aikana olleet medioiden ohjailtavana. Näin voidaan todeta, että vaikka Suomessa on juutalaisia häkellyttävän vähän, yllättävän paljon promotoimaansa mätää kulttuurissamme on.
Voxin kommentoijista yksi teki hyvän huomion (ja jota VD laajensi) siitä, miten huono juttu juutalaisten (ylipäätään minkä hyvänsä kansan) diaspora on heille itselleenkin sen takia, ettei heillä ole pelimerkkejä kiinni yhteiskunnassa, jossa he elävät. Kannattaa lukaista.
Päivää Tuplis.
Juutalaiset ovat aihe siinä missä muutkin, kunhan ei anna holokaustirummutuksen ja yleisen mielipiteen pimentää silmiään. Jo juutalaisten etnisistä intresseistä puhuminen on nykyisin antisemitismiä. Natsisimia on, jos uskoo niiden olevan ristiriidassa omiemme kanssa.
Antisemitisimillä on ylipäätänsä niin pitkät traditiot, että jotain viisautta siinä on oltava. Eurooppalaiset ja kristityt ovat aina olleet epäluuloisia heitä kohtaan ja syystä. Se ei ole oikeuttanut historiallisia verenvuodatuksia, mutta juutalaiset eivät kokemistaan vääryyksistä huolimatta ole edelleenkään ystäviämme.
Suomessa on siltä osin juutalaiskysymys kuin olemme länsimaissa viimeisen sadan vuoden aikana olleet medioiden ohjailtavana. Näin voidaan todeta, että vaikka Suomessa on juutalaisia häkellyttävän vähän, yllättävän paljon promotoimaansa mätää kulttuurissamme on.
Ehkäpä me pottunokat olemme olleet perinteisesti niin köyhä maa, ettei täällä ole ollut riittävästi kupattavaa. Mutta vakavammin puhuen, on kommentissasi perää. Esimerkiksi Bonnier on yksi juutalaisessa omisuksessa oleva konserni, eikä aivan vähäpätöinen. Rehellisesti sanoen, en ole tähänkään niin paljon perehtynyt että voisin suorilta käsin julistaa edes Suomen irralliseksi kysymyksestä.
Voxin kommentoijista yksi teki hyvän huomion (ja jota VD laajensi) siitä, miten huono juttu juutalaisten (ylipäätään minkä hyvänsä kansan) diaspora on heille itselleenkin sen takia, ettei heillä ole pelimerkkejä kiinni yhteiskunnassa, jossa he elävät. Kannattaa lukaista.
Luin tuon tekstin, hyvää settiä. Kahdella pallilla on mahdotonta istua pidemmän päälle. Jo kotimaamme tataareissa on tämä ristiriita jollain tasolla. He ovat integroituneet maahamme, mutta eivät assimioituneet. He ovat pitänet kiinni omasta identiteetistään liki vuosisadan ajan, mikä ei ole ollut mutkatonta. He ovat kuitenkin olleet kyllin pieni ja rauhanomainen vähemmistö, ettei asiassa ole ollut eikä ole sen kummempaa kitkaa. Ongelmia näyttäisi syntyvän, mikäli vähemmistö kasvaa liian suureksi tai saa liikaa vaikutusvaltaa isäntämaassaan.
Mikä on se juutalaisten entinen intressi? Tai tähän liittyen ehkä aika kuvaavaa on, että joidenkin fantasioima "ethnostate" on Israelin tapauksessa sisäisesti tolkuttoman jakautunut (vaikka siis jätettäisiin yhtälöstä pois koko palestiinalaiskysymys):
Ultraortodoksit, ortodoksit, uskovaiset ja sekulaarit.
Aškenaasit ja sefardit ja ylipäätään kaikki muut lähtömaihin liittyvät erot.
Maanpuolustus- ja siirtokuntakysymyksien haukat ja kyyhkyt.
Ihan perustalouspolitiikkaan liittyvät vasemmisto-oikeisto-jaottelut
Kaiken korruptioperseilyn ja valtapolitiikan seurauksena Israel on tavallaan kai nyt jakautunut aika vahvasti Netanjahun tukijoihin ja vastustajiin, mutta noiden blokkien sisälläkin on aika erilaisia ryhmiä.
Tätä empiiristä tosiasiaa vasten ajatus jonkinlaisesta laajasti jaetusta juutalaisten "etnisestä intressistä" tuntuu juuri lähinnä salaliittohörhöilyltä.
Ainoa konteksti, jossa juutalaisten etnisestä intressistä puhuminen on jollain lailla tolkullista, lienee USA:n lähi-idän politiikka. Amerikassa verrattain kookas ja erityisesti vaikutusvaltainen juutalaisväestö on oikeasti pyrkinyt ja myös pystynyt muotoilemaan Amerikan ulkopolitiikkaa Israel-myönteisemmäksi.
Iltaa Isaiah.
Israel on valtio siinä missä muutkin, sisäisine ristiriitoineen. Siellä se kuitenkin seisoo ja tuskin kukaan kaipaa tulla arabien yliajamaksi. Vihamielisten naapureiden ympäröimänä juutalaisten intressi palautuu ihan olemassaoloon; elämäntapa jatkuu tasan niin kauan kuin he itse tuota maata hallitsevat.
Israelin juutalaisille toki kelpaa amerikkalaisten ilmainen apu, kukapa ei sellaista kelpuuttaisi. Kovimmin tätä apua taitavat lobata kuitenkin rapakon takaiset diasporajuutalaiset. (((He))) ylläpitävät varauksetonta tukea riippumatta siitä, kaipaako amerikkalaisten enemmistö sekaantumista Lähi-Itään.
Eurooppalaisista juutalaisista en niin osaa sanoa. Mutta läpi historian (((heidän))) intressinsä on ollut tukea toinen toistaan valtaväestön kustannuksella. Omasta identiteetistä pidetään kiinni ja vedetään kotiinpäin. Kuten aiemmissa kommenteissa mainittiin, tätä voi ajatella selviytymisstrategiana. Näin he ovat säilyttäneet omaleimaisuutensa ja eron itsensä ja muiden välillä. Välimiesvähemmistönä (rahanlainaajina, pankkiireina) rahvaan ja ylimystön välillä heillä on ollut ekologinen lokero. Intressi on säilyttää tuo lokero.
Nykypäivänä juutalaisten lokero koostuu esimerkiksi mediavallasta ja intressi tuon vallan säilyttämisestä. Tämä on sinänsä neutraali huomio, mutta intressi on ristiriidassa omiemme kanssa kun mediavaltaa käytetään monikulttuurin edistämiseen. Monikulttuuria meille, nationalismia Israeliin.
Viime kädessä siis juutalaisten intressit palautuvat heidän identiteettinsä eli olemassaolonsa varjeluun. He eivät tahdo sulautua muihin.
Tätä empiiristä tosiasiaa vasten ajatus jonkinlaisesta laajasti jaetusta juutalaisten "etnisestä intressistä" tuntuu juuri lähinnä salaliittohörhöilyltä.
Kysymys siitä, kenestä me puhumme, onkin itseäni askarruttava. Juutalaisten vähemmistö vai enemmistö, kenties puolet heistä? Puhummeko siis eliitistä vai juutalaisista yleisemminkin? Minulla ei ole tähän vielä vastauksia.
Israel on tavallaan valtio siinä missä muutkin, mutta sen sisäiset jakolinjat ovat ehkä kuitenkin vahvempia kuin useissa muissa valtioissa ja tuo nyt esimerkiksi asettaa nämä ajatukset laajasti jaetusta juutalaisten etnisestä intressistä hieman erikoiseen valoon, jos sillä nyt tarkoitetaan muutakuin kuin sitä latteaa itsestäänselvyyttä, että juutalaiset haluaisivat elää omaa elämäänsä ilman syrjinnän ja väkivallaan pelkoa.
Vaikutusvaltaiset juutalaiset ovat vaikuttaneet jenkkien ulkopolitiikkaan, mutta ihan kristityssä uskonnllisessa oikeistossa on ollut vahva hurmos Israelin tukemiseen ja jos tämän liikkeen näkee lähinnä vain juutalaisten ohjailuna, niin mennään taas hieman salaliittohörhöilyn suuntaan. Tai sitten pidetään jenkkien kristittyjä Israelin ystäviä aika absoluuttisen täydellisinä idiootteina, jotka eivät ole vastuussa mistään omista tekemisistään.
Terve taas.
Juutalaisten intressi ei siis ole elää vain vailla syrjinnän ja väkivallan pelkoa vaan elää siten juutalaisina. (((He))) eivät tahdo luopua identiteetistään ja tuskin myöskään vallasta, joka sen mukana on tullut.
Onko vieraspopulaation oma identiteetti automaattinen ongelma? Ei ole, jos vähemmistö on kyllin pieni ja omaa vain vähän valtaa (vrt. Suomen tataarit). Liian suuri ja/tai vaikutusvaltainen vähemmistö taas joutuu napit vastakkain valtaväestön kanssa. Logiikka ei päde vain juutalaisiin vana lopulta kehen tahansa.
Vaikutusvaltaiset juutalaiset ovat vaikuttaneet jenkkien ulkopolitiikkaan, mutta ihan kristityssä uskonnllisessa oikeistossa on ollut vahva hurmos Israelin tukemiseen
Tämä on totta, eikä ongelmaa pitäisikään ajatella yksipuolisena uhri vs. syyllinen-asetelmana. Idioottikristityt jenkeissä ja muuallakin saarnaavat valheellista doktriiniaan judeokristilisestä etiikasta ja kohtalonyhteydestä Israeliin. Teologisessa mielessä kyseisellä maapläntillä on kyllä merkitystä kristinuskossa, mutta ei siten että sillä voitaisiin Israelin valtion politiikkaa oikeuttaa.
Mitä vielä tulee juutalaisten ja länsimaalaisten suhteeseen, niin muistutan tästä dynamiikasta: matalan luottamuksen heimo korkean luottamuksen yhteiskunnassa. Toisin sanoen olemme lähtökohtaisesti luottavaisempia ja myös hyväuskoisempia, mitä heimouskolliset ja matalan luottamuksen ryhmät ovat voineet käyttää hyväkseen.
No terveterve,
En ehkä tule saamaan sinua vakuuttuneeksi juutalaispuheesi lievästä salaliittohenkisyydestä, mutta kysynpä nyt vielä ihan mielenkiinnosta, että miten juutalaisina elämminen oikein ilmenee meille muille ja mitä valtaa juuri siitä noin konkreettisesti tulee? Ja miten monennella ironiatasolla noiden triplasulkujen kanssa liikut?
Jonkinlaiset dramaattiset identiteettierot voivat kärjistää vastakkainasetteluja, mutta olen taipuvainen ajattelemaan että homogeenisemmässä populaatiossa tulee esiin jonkinlainen pienten erojen narsismi. Aina pystytään tekemään jakoja erilaisten ryhmien sisällä ja jos ei ole isoja eroja, niin aletaan vain helposti kiinnittämään enemmän huomiota pienempiin eroihin ja muodostamaan ryhmiä niiden perusteella.
Miten juutalaisuus ilmenee? Historiallisesti se ilmeni välimiesvähemmistön asemassa, he olivat rahanlainaajia ja pankkiireja. (((Heillä))) oli siis taoudellis-poliittista vaikutusvaltaa. Ja jotta valta pysyisi omien hyppysissä, harjoitettiin vahvaa endogamiaa. Juutalaiset eivät menestyneet vain Euroopassa vaan myös Ottomaanien valtakunnassa, jonka Dönmeh-vähemmistöllä väitetään olevan jopa nykypäivänä valtaa Turkin politiikkaan; näin siis, mikäli on paikallisia antisemitistejä uskominen.
Nykypäivänä (((heidän))) vaikutusvaltansa ilmenee edelleen talouselämässä, mutta korostetusti mediassa. Tämä pätee erityisesti Amerikassa, Euroopasta en niin osaa sanoa. Suomessa kysymys on nähdäkseni trivialiteetti, vaikka esimerkiksi Bonnier-konsernin juutalaisomistus herättää epäilyksiä.
Triplasulkeet eivät ole niinkään ironiset kuin vain hauskat.
Jonkinlaiset dramaattiset identiteettierot voivat kärjistää vastakkainasetteluja, mutta olen taipuvainen ajattelemaan että homogeenisemmässä populaatiossa tulee esiin jonkinlainen pienten erojen narsismi. Aina pystytään tekemään jakoja erilaisten ryhmien sisällä ja jos ei ole isoja eroja, niin aletaan vain helposti kiinnittämään enemmän huomiota pienempiin eroihin ja muodostamaan ryhmiä niiden perusteella.
Tästä en ole eri mieltä. Esimerkiksi maailman eniten rotusekoitusta harjoittaneessa maassa - Brasiliassa - eroja edelleen vedetään, mutta alati kutistuvien kokonaisuuksien välille.
Jokaisen JQ:sta kiinnostuneen olisi hyvä lukea seuraava artikkeli tai katsoa sen pohjalta tehty video. Tuossa on olennainen tämän hetkinen empiirinen data älykkyydestä, yliedustuksesta, jne.
https://ideasanddata.wordpress.com/2018/04/24/the-jewish-question-an-empirical-examiniation/
https://www.youtube.com/watch?v=lh4MSZjhdoU
Iltaa Anonyymi ja kiitoksia kommentistasi.
Vilkaisen linkkiäsi joskus myöhemmin.
Lähetä kommentti